Uuden vuoden alkupäivien valjetessa sinkouduimme yhtenä sunnuntaina vaimon puolen perheen kera isolle violetinpunaiselle talolle pieksemään palasiksi muutaman koivunrungon.
Alkuun tehtiin kastijako ja kaikki eivät voi olla voittajia.
Vieressä ilmaa halkova sähkölinja toi oman jännitteensä (!) kaatotöihin.
Ideana on antaa puille tilaa kasvaa hieman rehevämmin, ettei pihapiiri ole vain vieri vieressä sojottavia pilareita. Valikoimme jätettäväksi mäntyjä mahdollisuuksien mukaan, sillä ne sopivat erinomaisen hyvin pienen tilan ilmeeseen ja tienvarren jättiläisten seuraksi.
Muutama pinottu runko jäi vielä vaille tarkempaa huomiota,
pino häviää kunhan ehditään.
Viimekesäisten oksakasojen päälle askarreltiin uutta risua niin, että joudumme tuumimaan, kuinka parhaiten vitsoista päästä eroon.
Tarmokkaan nuorenparin säntillisen sutjakka halonhakkuutyö tuotti kuutiokaupalla kelpo halkoa.
Vaivojaan valittamatta nämä suvun savolaiskarpaasit mursivat pöllien vastarinnan tuottaen suomalaisen kirjallisuuden merkkiteoksissakin kuvailtuja voimainponnistuksia.
Katolle alkaa kertyä lunta siinä määrin, että on piakkoin vaivauduttava työntelemään kinosten kuormat alas.
Lumi tosin pidättelee huopia paikallaan sen verran oivallisesti tuulta vastaan, että pikkutarkka poisraapiminen ei ole suotavaa.
Pilkettä silmäkulmaan, ensi kertaan!
