Puunkaatoa perheen kesken

Uuden vuoden alkupäivien valjetessa sinkouduimme yhtenä sunnuntaina vaimon puolen perheen kera isolle violetinpunaiselle talolle pieksemään palasiksi muutaman koivunrungon.

Alkuun tehtiin kastijako ja kaikki eivät voi olla voittajia.

Vieressä ilmaa halkova sähkölinja toi oman jännitteensä (!) kaatotöihin.

Ideana on antaa puille tilaa kasvaa hieman rehevämmin, ettei pihapiiri ole vain vieri vieressä sojottavia pilareita. Valikoimme jätettäväksi mäntyjä mahdollisuuksien mukaan, sillä ne sopivat erinomaisen hyvin pienen tilan ilmeeseen ja tienvarren jättiläisten seuraksi.

Muutama pinottu runko jäi vielä vaille tarkempaa huomiota,

pino häviää kunhan ehditään.

Viimekesäisten oksakasojen päälle askarreltiin uutta risua niin, että joudumme tuumimaan, kuinka parhaiten vitsoista päästä eroon.

 

Tarmokkaan nuorenparin säntillisen sutjakka halonhakkuutyö tuotti kuutiokaupalla kelpo halkoa.

Vaivojaan valittamatta nämä suvun savolaiskarpaasit mursivat pöllien vastarinnan tuottaen suomalaisen kirjallisuuden merkkiteoksissakin kuvailtuja voimainponnistuksia.

Katolle alkaa kertyä lunta siinä määrin, että on piakkoin vaivauduttava työntelemään kinosten kuormat alas.

Lumi tosin pidättelee huopia paikallaan sen verran oivallisesti tuulta vastaan, että pikkutarkka poisraapiminen ei ole suotavaa.

 Pilkettä silmäkulmaan, ensi kertaan!

Kompuroiden kohti joulua!

Eipä mennyt kaikki ihan suunnitelmien mukaan, kun silmäleikkaus ei ollutkaan mahdollinen, samalta reissulta sai vaimo vatsataudin, auto hajosi ja projektitalon kruunuksi suunnitelluista Kiinantuonti-kyntteliköistäkään kaikki eivät palaneet aivan toivotulla tavalla.

Talo on nyt kuitenkin suojassa talven tuiskuilta, alushuovat kaikki paikoillaan. Palaamme katon kimppuun kun lumet ovat sulaneet kevään korvilla.

Siivosimme vielä ennen lumien tuloa pihapiiriä ja yllättävän työläästi, ympäri huushollia jatkojohtoja repien, somistimme ikkunoita kyntteliköillä.

Kaamoksen aikana saatamme työstää päätykuisteja ja sisäpuolta minkä kerkiämme sekä harvennella pihan koivikkoa tulevien talvien tarpeisiin.

Toivotamme pakkasenpurevaa ja kiireetöntä joulua kaikille!

Savotan suunnittelua ja raapaisu miljööstä

Tässäpä muutamia kuvia tontin yleisilmeestä. Kaadettavaa ja karsittavaa riittää talveksi ja paikka onkin yllättävän tuulinen puuston määrään nähden. Tämä kävi ilmi mm. siitä, että katon alushuovat oli tänään pakko kiinnittää rimoilla, jotta pysyisivät paikallaan jonkun joulukuun trombin mahdollisesti iskiessä. Varsinainen kolmiorimoitus ja päällihuovitus kun jäävät

keväällä tehtäväksi.

 

 

 Kivenheiton etäisyydellä talosta, omalla pihalla, on lahoamassa linnunpönttöjä useammankin puun kyljessä ja tien vierustaa reunustaa muutama hulppea ikihonka. Haapakosken alueelle on kuulemma suunnitteilla kunnan veden vetäminen ja varmistaakseni kauniiden jättien säilymisen pikitien pientareella lupasin sitoa vaimoni kettingillä puuhun asian varmistamiseksi.

 

  

Meille kerrottiin, että nämä petäjät nosti Asta-myrsky maasta ja katkaisi vastapuolella loikovan seurantalon päälle.

Tämänhetkinen kaivonkansi on karkeatekoinen. Turvallisempi, vaikkei lopullinen pyritään tuomaan paikalleen joulukuun aikana, jotta alueella partioiva naapurin kissa ehditään ehkä vielä pelastaa solahtamasta syvyyksiin.

Loppukesästä talon viereisessä kelossa vieraili monesti palokärki. Nyt paikalla nakuttelee käpytikka. Klikkaa isommaksi ja bongaa.

Tämä kelopuu ei ihan ole tuoreen tilamme rajojen sisäpuolella. Pitkällisen hedelmällisen ideoimisen päätteeksi annoimme tilalle nimeksi Uinuva.

Kuvastaa mielestämme talon lähihistoriaa (viimeiset 30 vuotta...)

ja ilmapiiriä.

Loppukevennyksenä kalusteiltaan kompakti taukohuoneemme, jossa kaasulämmitin ja retro laiskanlinna.

Seuraavaksi on vuorossa talon isännän silmäleikkaus, josta toipumiseen kuluu ainakin viikon verran. Palaamme asiaan kun suinkin näkö ja ymmärrys antaa myöten.

Hyvin hidasta edistystä

 Pitkään aikaan eivät ole sormet päätyneet tänne raportoimaan, eikä saa ihan niin paljon aikaiseksi kuin aina toivoisi. Yllättäviä kiireitä elämässä riittää.

Tässä kuitenkin pieni tilannepäivitys. Uutta laudoitusta katolle on päätynyt ja alushuovitus on löytänyt paikkansa 75 prosenttisesti. Viileämpinä päivinä varasimme yhden puretuista huoneista hengähdyspaikaksi nojatuolilla varustettuna, jossa pääsi kaasulämmittimen hehkuun ja taukosuklaata ahmimaan.

Tuuli riepottelee aikaansaannoksia mikä vaatii lisää toimenpiteitä, jotta valmis työ ei mene hukkaan.

Alla olevasta kuvasta käy hyvin ilmi päätykuistien nykytila.

Purkuromua saimme kuskattua Suonenjoen jäteasemalle pitkälti viitisen kukkuraista peräkärryllistä ja vietävää olisi varmasti viisitoista lisää. Loputkin kulkeutuvat ajan kanssa sitä mukaa kun ajelemme ajoittain kylän suuntaan. Vielä tulee se päivä kun seinien ympäristön saa niittää sängelle ja haravoida tienoon metallinpaljastimella viimeistenkin naulojen varalta.

Saimme lähisuvusta talkooapuja risusavottaan, vielä kun päätämme miten karahkat parhaiten kadotetaan.

Pihapuut saavat kokea kovia talven tullessa kun useampikin koivu ja muutama kuusikin lyhentyvät polttopuun kokoisiksi.

Ensi kerralla bloggaamme lisää muutaman tunnelmakuvan kera ja pyrimme piakkoin jälleen tarinoimaan talon entisten asukkaiden kokemuksistakin.

Tontin lohkominen tapahtui tänään, vielä kun keksimme hyvän nimen tulevalle tilalle.

Hiljaa! Hyvä tulee.

Seuraavassa jonkinlaista kokoonpanoa mitä olemme saaneet aikaan ilman isompia kinaamisia.

 20. päivä alkavalla viikolla on suurena suunnitelmana rynnistää kattotöiden kanssa eteenpäin ja saada koko linna suojaan Suomen talvelta.

Pintapuretuista sisätiloista ja katolta on raahattu kaksi vaihtolavallista Kuopioon kuskattavaksi. Savupiiput ovat nousseet lähes kaikki neljä täyteen mittaansa. Kiitos tiiliskivien pinoamisesta kuuluu Samu Voutilaiselle Kuopiosta.

Kärsinein aari katosta, kolmen piipun kulmassa, on saanut reilusti vahvistusta ja uutta hirttä sekä pinnalleen alushuovan sateilta suojaamaan.

Rakas vaimoni vaatimalla vaati, että mainita tulee myös hieno vintti- eli ullakkotila, jonka molempia päätyjä koristaisi elegantti puoliympyränmallinen ikkuna kaarevine puitteineen, jos eivät olisi umpeen laudoitetut. Toinen näistä ikkunoista on vielä pääosin ehjä ja tulee toimimaan mallina kun vanhojen aukkojen paikalle valmistetaan uudet ikkunat vanhan mallin mukaisesti.

 Ullakkotilallekin on tiedossa arvoistansa käyttöä...

 

 Pohjoisen puolellakin on naapurilappeeseen verrattuna pientä lahovaurioita, mutta savupiipun sijoittelu on edelleen yhtä karmea. Tässä kuvassa piipun juuri on piilotettu vanerin alle.

 Onhan tässä pytingissä yläkertakin, jota ei ole vielä näiden päivitysten puitteissa esitelty. Seuraavassa pieni kiertoajelu.

  

Alakerran pääsisäänkäynniltä oikeanpuoleisen oven takaa aukeaa lähes moitteettoman kuntoinen portaikko, joka on mitä ilmeisemmin ollut auki myös kuvan vasemman puolen seinästä suoraan alakerran eteistiloihin. Tarkoituksena on avata myös tämä suljettu mahdollisuus tulevaisuudessa.

Kun on temponut itsensä ylös rappusia, näyttää yläkerran eteinen tältä.

 

Rakennusta on kutsuttu myös "Seitsemän perheen taloksi", joten aiommekin selvittää minkä vuosikymmenen teekkarihuumoria salaperäinen kahdeksikko on.

Kunkin huoneen numero löytyy ainakin muutaman oven yläpuolelta.

Tämä kuvaa kattavasti yläkerran päätyullakoiden yleistilaa. Purun seassa on lisäeristeenä kotitalousjätteitä. Ennen oli kaikki paremmin kuulemma.

Rakenteet taasen ovat 90-prosenttisesti sangen erinomaisessa kunnossa.

Yläkerrasta aukeaa kadunpuolelle isohko huone, johon on helppo kuvitella kaunis ja tasokas makuuhuone kahdelle, eikö totta?

 Takaisin raakaan arkeen ja vielä muutama otos vesikaton puolelta.

 

Pääty- ja alaräystäissä on vielä pähkinää purtavaksi, mutta alushuopa antaa lisäaikaa näille toimille. 

 

Vaimoni suuri sankari löysi lahoa myös päädyn aumakattojen viiden huopakerroksen alta, kuten odottaa saattoi. Runkotöitä tiedossa taas.

Parhaillaan talo lepäilee peitteiden alla, että pääsemme viikon päästä taas kunnolla tositoimiin.

Palasia menneisyydestä

Hiukan aikaa on lipsahtanut viimeisimmästä päivityksestä,

syytämme säätä ja rajallista aikaa.

Rivakka purkumies löysi talon yhdestä päätyhuoneesta, rakennuksen tyyliin nähden modernin 70-vuotiaan kattopaneelin alta, aikalaisten avautumisia säästä ja heidän palkkauksestaan.

Hyvässä kunnossa ovat heidän kynäilynsä, jotka parhaan kaunokirjoituksen käännöstaitomme mukaan kuuluvat jotakuinkin seuraavasti:

Ensimmäinen viesti on kultaiselta kaksikymmenluvulta:

"Abell Wauhkonen ja Arvi Salmi laittoi tämän paperin kattoon 12.11.1923.

Oli silloin sula kesä vielä. Tämä jää muistoksi niille, jotka vielä elää kun me olemme lakanneet vaikuttamasta. Tuntipalkka 5 mk, aika paljon (/onko paljon)."

Posti oli silloin vielä hitaampaa kuin nykyään, koska vastaus saatiin vasta melkein 20-vuoden kuluttua. Seuraavanlaisesti kuuluu jatkokertomus:

"Paneli naulattu 30/8 1943

Markkanen ja Kalin suursota riehuu paraillaan. Tunti palkka 13,50 mk (lopusta vaikea saada selvää, vaihtoehtoja esim. onko paljon, on se paljon tai onhan kaljaa)."

Jos huomaatte jomman kumman kirjoituksen omaksenne,

niin olkaahan yhteydessä.

Nykyajan urakoitsijan laskuttama tuntipalkka kuluineen ja veroineen on muuten kahdensadan markan molemmin puolin, eikä meinaa riittää kuitenkaan.

Seuraava päivityksemme tulee nopeammin kuin tämä ja kertaamme aikaansaannoksiamme katon ja sisäpurkujen osalta.

Tilanteen kartoitusta ja purkusavotta

 Vettä on satanut paljon ja jotain on saatu aikaiseksikin

sekä sisällä, että ulkona.

Seuraavassa muutamia kuvia kera monologin huoneiden seinien ja sisäkattojen purkutöistä sekä vesikaton ja savupiippujen tilasta.

Lattialankut ovat sangen hyvässä kunnossa, joten aiomme vain hioa ja maalata ne uutta vastaaviksi kunhan aika sillekin koittaa.

 Sisätöihin riittää näin alkuun hengityssuojain, purkurauta ja hanskat.

 Alakerrassa on kuusi huonetta, joissa oviaukkoja

on muuteltu ja tukittu aikojen saatossa.

Tarkasti katsomalla voi nähdä edesmenneen riemukaaren rajat seinässä.

Nämä otamme uudelleen käyttöön sillä ne sopivat

hyvin omiin suunnitelmiimme.

Tästä pääsisäänkäynnin eteisestäkin löytyy hella, tosin täysin vajaakuntoinen.

   

 

  

 Seinien tapetti- ja pahvikerrokset sekä kiinteät komerot saavat huutia.

Eri aikakausien tapettikuoseja löytyi enemmän kuin yhden käden sormille.

Vanhan hirsiseinän oviaukkoa oli taitavasti kavennettu, vaikka se hieman kiemurtaakin yli satavuotiaan rungon kunniaksi.

 

 Saatiinhan ne alakerran paneeli- ja levykatotkin revittyä.

Alta pilkottaa kaunista vanhaa hirttä, jonka säästämme sijoilleen.

Eräällä seinällä katonrajassa oli veden aiheuttamia vahinkoja piipun vuodettua juurestaan todennäköisesti useampia vuosia. Jonkin asteista salvomista on tiedossa muutamalla kosteutta kokeneella seinällä.

Jätettä irtosi seinistä, katoista ja pihamaalta jo tähän mennessä yhden vaihtolavan verran.

 

 Katolla aikaansa kuluttaa neljä haperoa savupiippua, jotka menevät selkeästi purkuun ja tulevat uudistetuiksi katonrajasta alkaen. Katon puolella hirttä esiintyy kaikissa elinvaiheissaan. Suurimman piipun juuresta talo on kokenut pahimmat traumansa ja se näkyy myös puutavarassa. Kattohuovat olivat jo vanhastaan useaan kertaan paikatut.

Vintiltä löytyi myös "salaonkalo". Ullakkotila kun on lähes seisomakorkuista tilaa ja päätyjen koristeelliset kaari-ikkunat on laudoitettu umpeen. Uuden elämän saavat nekin kunhan aika on sopiva.

Haluamme katon kuntoon syksyn aikana, jotta kantaisi talven lumet. Toivokaamme hyviä säitä.