Palasia menneisyydestä

Hiukan aikaa on lipsahtanut viimeisimmästä päivityksestä,

syytämme säätä ja rajallista aikaa.

Rivakka purkumies löysi talon yhdestä päätyhuoneesta, rakennuksen tyyliin nähden modernin 70-vuotiaan kattopaneelin alta, aikalaisten avautumisia säästä ja heidän palkkauksestaan.

Hyvässä kunnossa ovat heidän kynäilynsä, jotka parhaan kaunokirjoituksen käännöstaitomme mukaan kuuluvat jotakuinkin seuraavasti:

Ensimmäinen viesti on kultaiselta kaksikymmenluvulta:

"Abell Wauhkonen ja Arvi Salmi laittoi tämän paperin kattoon 12.11.1923.

Oli silloin sula kesä vielä. Tämä jää muistoksi niille, jotka vielä elää kun me olemme lakanneet vaikuttamasta. Tuntipalkka 5 mk, aika paljon (/onko paljon)."

Posti oli silloin vielä hitaampaa kuin nykyään, koska vastaus saatiin vasta melkein 20-vuoden kuluttua. Seuraavanlaisesti kuuluu jatkokertomus:

"Paneli naulattu 30/8 1943

Markkanen ja Kalin suursota riehuu paraillaan. Tunti palkka 13,50 mk (lopusta vaikea saada selvää, vaihtoehtoja esim. onko paljon, on se paljon tai onhan kaljaa)."

Jos huomaatte jomman kumman kirjoituksen omaksenne,

niin olkaahan yhteydessä.

Nykyajan urakoitsijan laskuttama tuntipalkka kuluineen ja veroineen on muuten kahdensadan markan molemmin puolin, eikä meinaa riittää kuitenkaan.

Seuraava päivityksemme tulee nopeammin kuin tämä ja kertaamme aikaansaannoksiamme katon ja sisäpurkujen osalta.

Tilanteen kartoitusta ja purkusavotta

 Vettä on satanut paljon ja jotain on saatu aikaiseksikin

sekä sisällä, että ulkona.

Seuraavassa muutamia kuvia kera monologin huoneiden seinien ja sisäkattojen purkutöistä sekä vesikaton ja savupiippujen tilasta.

Lattialankut ovat sangen hyvässä kunnossa, joten aiomme vain hioa ja maalata ne uutta vastaaviksi kunhan aika sillekin koittaa.

 Sisätöihin riittää näin alkuun hengityssuojain, purkurauta ja hanskat.

 Alakerrassa on kuusi huonetta, joissa oviaukkoja

on muuteltu ja tukittu aikojen saatossa.

Tarkasti katsomalla voi nähdä edesmenneen riemukaaren rajat seinässä.

Nämä otamme uudelleen käyttöön sillä ne sopivat

hyvin omiin suunnitelmiimme.

Tästä pääsisäänkäynnin eteisestäkin löytyy hella, tosin täysin vajaakuntoinen.

   

 

  

 Seinien tapetti- ja pahvikerrokset sekä kiinteät komerot saavat huutia.

Eri aikakausien tapettikuoseja löytyi enemmän kuin yhden käden sormille.

Vanhan hirsiseinän oviaukkoa oli taitavasti kavennettu, vaikka se hieman kiemurtaakin yli satavuotiaan rungon kunniaksi.

 

 Saatiinhan ne alakerran paneeli- ja levykatotkin revittyä.

Alta pilkottaa kaunista vanhaa hirttä, jonka säästämme sijoilleen.

Eräällä seinällä katonrajassa oli veden aiheuttamia vahinkoja piipun vuodettua juurestaan todennäköisesti useampia vuosia. Jonkin asteista salvomista on tiedossa muutamalla kosteutta kokeneella seinällä.

Jätettä irtosi seinistä, katoista ja pihamaalta jo tähän mennessä yhden vaihtolavan verran.

 

 Katolla aikaansa kuluttaa neljä haperoa savupiippua, jotka menevät selkeästi purkuun ja tulevat uudistetuiksi katonrajasta alkaen. Katon puolella hirttä esiintyy kaikissa elinvaiheissaan. Suurimman piipun juuresta talo on kokenut pahimmat traumansa ja se näkyy myös puutavarassa. Kattohuovat olivat jo vanhastaan useaan kertaan paikatut.

Vintiltä löytyi myös "salaonkalo". Ullakkotila kun on lähes seisomakorkuista tilaa ja päätyjen koristeelliset kaari-ikkunat on laudoitettu umpeen. Uuden elämän saavat nekin kunhan aika on sopiva.

Haluamme katon kuntoon syksyn aikana, jotta kantaisi talven lumet. Toivokaamme hyviä säitä.