Tässäpä muutamia kuvia tontin yleisilmeestä. Kaadettavaa ja karsittavaa riittää talveksi ja paikka onkin yllättävän tuulinen puuston määrään nähden. Tämä kävi ilmi mm. siitä, että katon alushuovat oli tänään pakko kiinnittää rimoilla, jotta pysyisivät paikallaan jonkun joulukuun trombin mahdollisesti iskiessä. Varsinainen kolmiorimoitus ja päällihuovitus kun jäävät
keväällä tehtäväksi.
Kivenheiton etäisyydellä talosta, omalla pihalla, on lahoamassa linnunpönttöjä useammankin puun kyljessä ja tien vierustaa reunustaa muutama hulppea ikihonka. Haapakosken alueelle on kuulemma suunnitteilla kunnan veden vetäminen ja varmistaakseni kauniiden jättien säilymisen pikitien pientareella lupasin sitoa vaimoni kettingillä puuhun asian varmistamiseksi.
Meille kerrottiin, että nämä petäjät nosti Asta-myrsky maasta ja katkaisi vastapuolella loikovan seurantalon päälle.
Tämänhetkinen kaivonkansi on karkeatekoinen. Turvallisempi, vaikkei lopullinen pyritään tuomaan paikalleen joulukuun aikana, jotta alueella partioiva naapurin kissa ehditään ehkä vielä pelastaa solahtamasta syvyyksiin.
Loppukesästä talon viereisessä kelossa vieraili monesti palokärki. Nyt paikalla nakuttelee käpytikka. Klikkaa isommaksi ja bongaa.
Tämä kelopuu ei ihan ole tuoreen tilamme rajojen sisäpuolella. Pitkällisen hedelmällisen ideoimisen päätteeksi annoimme tilalle nimeksi Uinuva.
Kuvastaa mielestämme talon lähihistoriaa (viimeiset 30 vuotta...)
ja ilmapiiriä.
Loppukevennyksenä kalusteiltaan kompakti taukohuoneemme, jossa kaasulämmitin ja retro laiskanlinna.
Seuraavaksi on vuorossa talon isännän silmäleikkaus, josta toipumiseen kuluu ainakin viikon verran. Palaamme asiaan kun suinkin näkö ja ymmärrys antaa myöten.
